dusktodawntv.com

UB:ssa meininki vaihtelee rankasta vähemmän rankkaan. Tää ei varmaan oo mikään kaikist paras perheen lomakohde. Tääl jengi osaa vetää viinaa ja se ei oo mitään pullo punkkuu meininkii vaan kirkasta koneeseen, kuset housuun ja kadulle nukkumaan. Jengi on välil niin plekseis kadul, et joutuu snadisti kiertää ne. Eilenki nähtiin vaan yks kiven heittelijä, joka visko kiviä sinne sun tänne. Tääl siis näkyy pieni alkoholi ongelma, mut hei, jos 25% meidänki geeneistä on mongolialaisia, eli ei täs kai pitäis sanoo yhtään mitään.

Eilen vierailtiin paikallisella marketilla, jossa oli tervetuliaisiks heti äijät näyttämässä sentteriä. Matka marketille kulkee älyttömän nisti marketin ohi, mis kaikki kamat on pöllittyjä ja jengii makaamassa siel sun tääl. Viina ja paska haisee, ja takataskuist kannattaa pitää huoli nimittäin niist lähtee kama aika nopeesti. Reput kannattaa siirtää eteen. Kuultiin et muutama reissaaja on saanu kivestä, koska ne oli ottanu kuvii alueel. Mut marketti on suht hyvin varustettu ja kamaa saa tosi halvalla. Kaikki kama on, tottakai, Kiinasta mut kamat näyttään niin aidoilt ku vaan voi. Olin lähel ostaa North Facen takin 20 eurol, mut jäi sit kumminki väliin. Tuliaiset irtoo martketilta puoleen hintaan citiin verrattuna.

Tänä aamun meidät kutsuttiin katsomaan lampaan teurastusta. Homma hoituu aika iisisti ja siististi. Eka lampaaseen tehään snadi viilto vatsaan ja tän jälkeen käsi vaan sisään ja aortta ulos. Veri ei lentäny koko teurastuksen aikana mihinkään vaan se otettiin nätisti talteen. Kaikki vissiin näist päkäpäistä syödään ja mitään ei heitetä pois. Saas nähä onks Shaslikkii tänään illalla.

Keli täällä on ollut perus Mongoliaa. Päivän helteistä mennään illan sateiden kautta yöpakkasiin.

Aah, vihdoin UB:ssa (Ulaanbatoris). Matka tänne on ollut kivinen ja monttunen, mutta nytme nautitaan tästä mestasta. Paikka on aika ison kaaven mesta verrattuna muuhun Mongoliaan. Puolet mainoksista on englanniksi ja muutenkin meno on kuin isossa mestassa, ja asuuhan 1/3 mongolialaisita täällä.

Heti tänne päästyämme kävimme rassaamassa Nipun jarrut kuntoon. Kaveri näppäili kaikkea muutakin auton ympärillä ja turha kolinakin, mikä on kovalla työllä hankittu paikallisisti teistä on nyt kadonnut. Koko näppäilyn hinnaks tuli 7 euroo, mikä ei oo paha kun vertaa Suomen hintoihin. 7 egel sä et varmaan saa ees gasoaseman remontti rainerii ees puhumaan sulle saatika näppäilee sun autoos. Ajomatkal korjaamolle Toni teki koko reissun härskimmät ja teki sen frendeist, kytist, niin pellejä ku vaan voi tehä. Eka kyttä näytti sille pysähtymis merkkii, mut sälli vaan ajo ohi. Sit se puhalteli pilliin perään ja soitti radiopuhelimel seuraaville kytille jotka oli 50 metrin pääs ja ne hyppäs melkeest keskelle tiet pysäyttämään, mut Toni vaan ajo rauhas ohi ja sinne ne spedenaamat jäi imeskelemään pamppujaan. Noin sitä pitää niin säästyy meiltäkin aikaa ja loppuu se turha rahan ruinaus. Muutenkin nähtiin sinitakkeja pitkästä aikaa.

Reissu tänne Karakorumist, entisest pääkaupungist oli suht helppo sillä 350 kilsasta suurin osa oli asfalttia. Yön aikana kaupungin koiragangi oli kuseskellu Nipun joka renkaalle ja haju oli mitä mahtavin. Muutenkin tääl näyttäs et sitä asfalttii yritetään rakentaa enemmän ja enemmän. Koht täälläkin pääsee ajelemaan madalletuilla amisautoilla. Matkal törmättiin älyttömiin hiekkadyyneihin ja kameleihin keskellä vihreetä Mongolian aroa.

Mestojen ettimiseen täällä meni hetki, sil tääl taitaa olla viel turrejen kliimaks aika. Muutama valkonaama tulikin vastaan jo kadulla. Löydettiin kumminkin ihan tähti mestat lähiöstä ja nukutaan jurtassa kattoterdellä, mist on aika hyvät maisemat citiin. Huomenna haistellaa UB:n taikaa vähän enemmän. Tääl ois tarkotus viettää ainakin muutama päivä. Kaikkein hulluinta tääl on liikenne. Varmaan kreisein mesta koko reissulla ja ehkäikinä. Jengi ajelee mis sattu ja jalankulkijana tääl on varmaan 70% mahdollisuus jäädä henkiin, nimittäin kukaan ei väistä suo. Nipukin on jo lepäämässä parkkiksella, mut me ei levätä vaan riehutaan. Toivottavasti ei jäädä ladan alle…

Olemme selvinneet Gobin autiomaasta ja päässeet Keski-Mongolian vihreille aroille. Tien kunto on tosin pysynyt samana ellei jopa tippunut tason. Täällä kuopat ovat vaihtuneet isommiksi ja kivet terävämmiksi. Muuten tiet koostuu mudasta, vedesta, hiekasta, nypyistä, sorasta, oksista, kivikasoista ja muista perus tie aineksista. Nipu on pysynyt läjässä teistä huolimatta. Pientä nykimistä on silti vielä havaittavissa, muita oireita on koneen kuumeneminen, tehojen häipyminen ja muuta pikku kivaa. Meidän diagnoosi on,  et siin on kiihkee kone, tai sit voi olla hiekkaa kaasaris. Sytytys pitäs olla jo kuosis, mut tiedä nyt siit.

Kytät ovat hävinneet Mongoliassa täysin planeetalta. Teiden vieressä ei ole kuin kuolleita kameleita. Tää ei oo kyl mikää huono juttu, niist on harvoin täl reissul ollu hyötyy. Tonilla tosin oli taas niitten kans ongelmii tokan yönä, ku se lähti Ölgin kaduille vodka pullon kans heiluu. Se sai aika nopeesti kyydin Uatsis kyydin takas mestoille. Ei taida olla sille kovin uutta ja ihmeellistä.

Altaista jatkettiin matkaa Uliastain makeen kaupungin jälkeen Tosontsengeliin, mist meit odotti yllätys. Maan yks kovimpii hevibändei, paikallinen Dingo, Haranga, oli heittämäs kaupungis rundii ja me osuttiin just paikalle oikeeseen aikaan. Ennen keikan alkuu meiät bongas yleisöst paikallinen stevari, joka repi meiät hihastaan sen koppiinsa. Siellä sälli otti sit vodka pullon kaapista ja alko tosissaan tarjoomaan sitä meille. Äijä hehkutti moneen otteenseen olevansa kommari ja et päästtään sen mestoille yöks ja koht duunataan safkoi. No sehän sopi meille.Käytiin hakee muutama lisälesti kaupasta, ettei bileet lopu kesken ja lähettiin kattoo keikkaa. Nahkahousu- ja lettikuninkaat väänsivät aika hyvin soundia ilmoille ja sai jopa Tonin villiintyy yhen vodkapullon jälkeen. Stevari oli viel hommannu meiät takahuoneeseen keikan jälkeen, mis vähä haastateltiin ja kyseltiin kuulumisii bändin pääjäbält, Elton Johnin näköselt kultakurkult. Asiallinen sälli, vanha patu ja viel seki jaksaa vääntää. Tän jälkeen lähettiin takas stevarinkopille, mis oli jo paikal muutamia näädän olosia paikallisia viinahaukkoja. Pikkurähinäkin ne sai siin aikaa ja me naureskeltiin sille. Sit jossain vaiheessa meille vaan sanottiin et nyt teiän pitää lähtee, kesken kaiken parhaan mehuhetken. Ei ihan ilosesti sitä suodatettu, mut saatiin revittyyn niilt viel takas vajaa lesti paikallista kuningasten juomaa. Toni viel pääs huutaa niille et ootte fasisteja, niet kommunist.

Meidän seuraava etappi rankan keikkaillan jälkeen oli Terkhiin Tsagaan Nuurin kansallispuisto, englantilaisittain The great white lake. Tie mestoille oli mulle ku pahimmasta painajaisesta. Meni se tieksi kutsuttu kamelin polku top ykköseksi tähän astisista Mongolian kärrypoluista. Puisto ja sen seutu tosin oli kyl makeen näköst. Laavaperäst seutuu, koska siin vieres on iso tulivuori, joka tosin on ollu varikolla jo pitkät ajat. Haisteltiin järven rannassa meininkejä, vaelleltiin luolissa ja kiivettiin kraaterille. Rentouttava setti suomalaisittain…

Nyt ollaan jo Tsetserlegissa ja vaan 500km UB:sta. Nähtiin ennen tätä kaupungia asfalttiakin, mutta sitä hupia kesti vain 10 minsaa. Tuntu se hyvältä. Nipun kuuma konekkin pääsi hivelöimään sitä mustaa pintaa. Keski-Mongolias yöt on aika pirun kylmii, mut päivät suht lämpösii. Ollaan kyl tosin korkeel koko ajan. Pyöritään siin 2000 metrin molemmin puolin koko ajan. Tän maan keski-korkeuskin on 1500 metrii, mikä on aika korkeeta seutuu, kun vertaa esimerkiks Suomen nyppylöihin.  Mongolia jatkaa…

Uusi sijaintimme on Gobin autiomaa. Sanonta sanoo, että älä lähde Gobin autiomaahan ilman apuja. Me uhmaamme henkiämme täällä ajelemalla Nipulla. Öiset pakkaset vaihtuvat päivisin helvetinhiki helteisiin, lumi- ja hiekkamyrskyihin. Ympärillä on vain tyhjyys ja kärpäset. Muutama loukkaantuminen on jo tapahtunut, kun Nipun töötti tippui rynkytystiellä ja pakoputken ripustukset hajosivat todennäköisesti samasta tiestä.

Mongolian ralli on samanaikaisesti täällä päällä, ja muutama kilpailija on jo joutunut jättämään leikin kesken. Muutama autokunta uhkaili meitä solalla, mikä oli mudassa ja lumessa ja kaverit jäivät sinne, mutta Nipu pyyhäls koko vuoren yli kuin tyhjää vain.

Olemme paukuttaneet päivisin tukka putkella ja sieraimet hiekassa näitä nuhtuisia teitä. Keskituntinopeus on varmaan 15km luokkaa. Nipussa paukahti jokin aika sitten 300 000 kilsan maaginen raja, ja 20 000 km on yhteensä takana. Ulaanbatoriin on vielä matkaa, mutta olemme silti hyvässä vauhdissa. Päivät kuluvat teiden kyräilyyn ja maastojen ihmettelyyn. Seikkailu jatkuu…

Olemme vihdoin Mongolian luvatussa maassa. Tänne matka oli taas värikäs ja vaiheikas. Barnaul jätettiin taakse aamulla ja sinne jäi myös kovimmat kyylä hotelli tädit koko reissun aikana. Ei niistä sen enempää.

Huolleettiin Nipu vielä kuntoon aamulla, koska se nyki vähäsen. Ostettiin öljyä, rengas ja kaasuliekinheitin. Kauppaa rankastiin muutamalla isolla muovikassilla säilyke-samin erikoisia. Tankit täyteen gasoa ja menoks.

Altain alue tais yllättää kaikki halolla. Himmeit maisemii, hyvä tie ja ystävällist jengii. Barnaulst muutaman sadan kilsan pääs maastot vaihtuu ihan totaalisesti kukkuloihin, jokiin ja metsiin. Tulee vähän mieleen Kaukasuksen maastot. Mitään kesälämpötiloja alueella ei ole, sillä päivisin tais olla siin 18 asteen tietämil ja yöl varmaan nollan lähellä. Altain alueelta löytyy ihan himmeit teltta mestoja ja ne voi laittaa melkeist ihan minne vaan. Kylistä löytää kaikki tarvittavat palvelut ja tien vierest saa ostettuu vihanneksii, perunaa, sienii, kotipolttost, mehuu ja marjoi. Me laitettiin illan tulles leiri joen viereen ja grillailtiin kamaa notskilla.

Aamulla oli jo vähä kiire Mongolian rajalle, ja koska oli perjantai, meidän piti ehtiä sinne ennen viittä, koska raja on kiinni viikonloppuisin. Meillä oli viel joku 300km jäljellä, joten ajan piti kyl riittää. Nipun puola alkoi jossain vaiheessa lyömään kipinää ja taas nykimään, joten jouduttiin huoltaa sitä taas. Puola korjaantu sähköteipil ja nykiminen saatiin vähenemään virranjakajaa liikuttelemalla. Taitaa olla sytytykses vähä jotai häikkää.

Ennen Mongolian rajaa maastot vaihtuu aika totaalisesti. Ensin tulee keitaan näköisiä kyliä ja tän jälkeen mestat muuttuu hiekka-aavikoks, joka on ympäröity kukkuloilla.

Venäjän rajalle ne kaverit osaavat ottaa taas oman aikansa, vaikka oltiin menossa ulos maasta niin saatiin silti rajalla taas kaks tuntia menemään. Vassen, eli Villen, silmä ja sen uus vaimonhakkaaja paita sai taas respektiä rajalla. Koska rajal meni sen verran aikaa, meille tuli kiire keretä Mongolian rajalle, joka oli viel 28km päässä. Ehdittiin sinne melkein viimeisenä ja päästiin rajan yli suht ok. Muutamia dollareita pitää viljellä sinne sun tänne. Sikainfluenssa laputkin piti täyttää. Vasse valehti siin lapussa häikäilemättömästi, et sil ei oo muka ripulii. Rajan jälkeen jengi yritti myydä meille jotai vakuutuksia, mut ajettiin vaan sen mestan ohi. Muutamat pikku skidit tuli ihmettelemään autoja ja ne syyhki mun purkatki. Rajal oli älytön läjä brittejäki, jotka on osallistunu Mongolian ralliin ja niiten kans jauhettiin siin jotain. Otin Nipuun yhen paikallisen liftarinki joka tuli lähellä olevaan Tsagannuurin kylään. Koska tuli jo pimee ja me ei näil Mongolian teil löydetty mihinkään, niin laitettiin teltta pystyyn järven viereen. Illalla nuudeleita kokkailessamme, lähi jurtan pariskunta tuli tee kannun ja leipäpussin kanssa telttaan ja tarjos niit meille. Jauhettiin siin jotain ja sovittiin et aamul tullaan jurttaan teelle.

Aamul saatiinki vähä yleisöö, kun paikkaliset skidit tuli ihmettelemään menoa meidän teltoille. Ne jeesas meitä tiskauksissa ja teltan pakkauksessa. Mentiin siit sit teelle jurttaan, mis isäntä oli just laittanu lampaan viipaleiks ja lihat seinille kuivumaan. Pää ja sorkat oli viel kulmaukses. Meille valmistettiin siin tuoretta maksaa ja laardia. Vähä oli kuumotust et ne ois tarjonnu kives-soppaa, mut onneks sitä ei tullu. Lampaan maksa oli ihmeen hyvää, sil meist kukaa ei oo hirveen maksan ystävä, mut hyvin ne tippu alas. Heitettiin sit äijälle snadi kossupullo ja kortti Suomest ja jatkettiin matkaa.
Löydettiin Ölgin hiekkaväylä yhen eksymisen jälkeen ja sillon räjähti taivaalla ja alkoi älytön lumimyrsky. Joo, keskel elokuut ja Nipu jäi suht nopeesti jumiin. Lunta tuli varmaa 10 senttiä, mikä ei pitäs olla normaalia keskel kesää. Jouduttiin jeepin kans hinaamaan autoa, koska ei noil kesärenkailla pääse mitää ylämäkiä ylös. Oli suht vaikee jarrutella alamäissä. Selvittiin lumimyrksystä ja löydettiin jopa 30km pätkä asfalttia. Saavuttiin nyt Ölgin kylään, mist jatketaan matkaa huomenissa.

Mongolia on tähän asti tarjonnu älyttömän makeist maisemii ja kiinnostuneit ja ystävällisii ihmisii. Tosi hyvät vibat. Tiet tääl on kyntöteit ja niit menee siel sun tääl, jotkut niist on tosi huonos hapes. Mistään tiest ei tiiä mihin ne menee. Navigointi on aika haaste, sil meil ei oo mitään normaali GPS:ää messissä, ja navigointi tapahtuu kännykäl ja 3 euron kompassilla. Haasteit tääl tulee varmasti riittämään, sil matkaa on viel jäljellä… Sää ei ole muuttunut yhtään, talvivaatteissa täällä vedellään.

Ja vastaus viikon pähkinään: Kun aprikoosin siemenen murskaa, sielt löytyy mantelin näkönen pähkinä, joka toivottavasti ei oo myrkyllinen, sil ollaa niit jo jonkun verran syöty.

Astanan futuristinen kaupunki jдi jo taakse muutama pдivд sitten ja lдhdettiin piiskaamaan kohti Venдjдд ja Altain aluetta. Sita ennen Me pimpattiin Ville totaalisesti ja ostettiin sille uus lookki. Nyt se nayttaa enemman koripallo pelaajalta kuin kameramiehelta. Ensimmдinen ajopдivд meni suht nappiin, sakot kyllд rapsahti, mutta vain kyttд kameroille. Siinдhдn lдhettelee laskuja Suomeen, ku ei ne varmaa ees tiedд mist maast oltiin. Leiri saatiin pystyyn myцhддn illalla ja grillattiin notskin ддressд vielд huonoimmait jauhonakit ehkд ikinд. Ei ollu kauheesti tappelua, et kuka syц viimesen. Ville teki ison virheen ja meni viel syцmдд yhen niist kylmдnд, hyvд ettei se yrjцnny ja paskonu housuun saman tien.

Aamulla jatkettiin matkaa, kunnes Kazakstanin juustoreikдiset tiet vaativat uhrin, ja taas kдrsijдn osassa oli Nipu. Auton etuosasta kuului poks. Se tuli iskarin jousesta, mika katkesi alhaalta. Oltiin suht kesekllд ei mitддn ja seuraavaan kaupunkiin oli matkaa noin 150 kilometriд. Nipulla kyl pystyi ajamaan, mutta hiljaa tцyssyistд johtuen. Me oltiin pakotettu ajamaan Ekibastuun muutaman tunnin ajon jдlkeen. Citi ei antanut hyvдд ensi kuvaa, mutta ei meillд ollut vaihtoehtoja. Ajettiin ekaan korjaamoon ja siellд ne haisteli Nipua ja sano, et kaikki jouset on poikki. Kaverit vaikuttivat jo alkuunsa aika nддdiltд, joten pyydettiin niitд vain vaihtamaan se jousi, joka piti ддntд. Pikku vддnnцn jдlkeen se oli ok ja lдhdettiin ettimддn jousia paikallisesta liikkeestд. Ville jдi vartioimaan Nipua korjaamolle. Lцydettiin muutamat jouset korjaamon omistajan kanssa ja ostettiin ne. Kun tultiin takas korjaamolle, Ville oli jo takahuoneessa viiden venдlдisen kanssa dokaamassa paikallista brandyд ja syцmдssд meetvurstia. Joutu siinд sit itekkin liittymддn seuraan. Kaverit sanoivat, ettд ei meidдn kannata enдд samana pдivдnд jatkaa matkaa, ettд jддkдд yцks. Kuulosti siinд vaihees viel ihan hyvдlt ehdotukselt.
Jouset ei tietenkддn kдyneet autoon ja jouduttiin lдhtemддn hakemaan uusia jousia. Siinд vaihees Tonin puhelin hдvis ja muutenkin jannut alko olemaan aika tumussa. Sitten kun tehtiin puhelimesta ongelma niin se “lцytyi” nopeesti jostain. Siin vaihees alko koko homma haiskahtaa aika hдmдrдltд. Saatiin kaupasti uudet jouset, mitkд kuulemma kдvi autoon. Ville alkoi olemaan siinд vaiheessa jo aika tumussa ja se alkoi nдppдilemддn omistajan lippistд ja muutenkin pitдmддn дlдmцlцд. Sitten ihan tyhjдstд se punaniska tдrдytti Villeд ihan tдysiд nokkaan ja Ville tipahti maahan. Siinд sitten saatiin aika hдlinд kдyntiin. Jengi tuli rauhottelemaan sitд jyvдjemmaria, kun se kдvi kuumana kun koira ja luoja tietдд taas miks. Sit muutama jannu sano meille, et nyt kannattaa kдydд kattoo sitд kдmppдд, mis meiдn piti yцpyy, ni jengi vдhд rauhottuis. Lдhettiin kдmpille, mis se paikallinen jannu pyyteli jotain 400 dollari yцstд, siis hд!! Alkuun sen piti olla ilmanen, mut nyt hinnat oli sit Hiltonin tasolla. Sanottiin et ei kiitos, ja pyydettiin kyyti takas korjaamolle, et saatas Nipu jo liikeelle saman illan aikana. Kaiken piti olla ok, ja jannut pyys taas takahuoneeseen juomaan. Juotiin siel hetki ennen kun auto oli valmis. Maksettiin yhen iskarin vaihdosta sikahinta ja oltiin lдhцssд meneemддn, kunnes huomattiin, ettд Patrollista oli hдvinnyt mankka ja Nipustakin jotain kamaa. Ei muuta kun takas korjaamolle, missд jannut vaan ei tieny yhtддn mitддn. Sit ku alettiin kuumottaa kytillд, niin kaveri sano et venatkaa viis minsaa. Sit se mulkkunaama tulee autonsa kans ja antaa meille digikameran takas. Sanottiin et muutaki kamaa puuttuu ja sit se alkaa kaivaa takakontistaan kaikkia kamoja mitд se oli pцlliny ja sitд kamaa nimittдin oli aika paljon. Oli kaveril viel pokkaa, ku se oli niinku mitддn ei ois tapahtunu. Mankka oli kyl jo hдvinny jonnekkin ja sitд odotelles jouduttiin pyytдд kytдt paikalle. Kytдt jeesas, kerranki, sen verran et se kaveri pasko huosuunsa ja anto meille sen oman automankkansa, sen kдnnykдn ja viel 30 euroo massii kaupan pддlle. Tдn jдlkeen lдhettiin дkkiд kiitдmддn tдst hillybilly kylдstд.

Oli siin pдivдlle vдriд kyllikseen. Aika kovat autotallibileet. Ei oo kyl autokorjaajat aikasemmin kддntдny mitддn. Ville ainaki voi suositella Ekibastusta kaikille lдmpimдsti. Sen toista silmдд koristelee kivasti pandan vдrit. Matka kumminkin jatku seuraavana pдivдnд rajalle, minkд ylitys onnistu ihmeen hyvin ja nopeasti, Nipun kumin puhkeemista lukuunottamatta. Rajan jдlkeen lцydettiin kasa brittejд, jotka on matkalla Mongolian ralliin. Kaverit oli kyl siin kunnos, et en tiiд mihin asti ne on oikein pддssy. Me laitettiin rajan jдlkeen teltat taas pystyyn ja nukuttiin yц hyvin. Aamulla lцydettiin tдhдn astisista korjaajista varmaan parhain. Ensiks sen vaimo kutsu meidдt syцmддn ja vedettiin navat tдyteen keksejд ja munakasta. Tдn jдlkeen naapurin rouva kiikutti meille himmeen sдkin vihanneksia sen omasta puutarhasta ja anto vielд pullon kotipolttosta meille mukaan. Kiitettiin siitд ja annettiin minipullo finuski rouvalle. Nipuun vaihdettiin kaikki jouset korjaajan kanssa ja nyt auto on todellinen highrider. On nimittдin maavara noussu aika paljon. Kaveri anto Villelle pesismailan lahjaks, et jos tulee ongelmia tulevaisuudessa. Saatiin viela safkat automatkalle. Paras Venaja kokemus varmaan tahan astisista.

Nyt ollaan Barnaulissa ja tддllд varastoidaan, ladataan omat akut ja huolletaan kaikki kamat Mongoliaa varten. Tarkotus ois pддstд sinne ennen lauantaita, koska raja taitaa olla viikonlopun kiinni.

Mongolian viisumit koristelee tдllд hetkellд passejamme. Tдhдn astisista viisumeista kaikista iisein viisumi saada. Vaikka ei noi edellisetkддn mitддn vaikeita ole ollu. No lдhettiin ilosin mielein piiskaamaan kohti Astanaa ja jдtettiin Almatyn tomut jalkoihin. Matkaa Astanaan oli noin 1200 kilsaa, joten vedettiin matka kahtia ja lцydettiin suht ok mesta Balkash jдrven rannalta. Jotenkin onnistuttiin vetдд leiri jonkun himmeen disko helvetin viereen, missд ne popitteli Lady Gagaa pitkin yцtд.

Aamulla taas jatkettiin matkaa. Aina ajaessa pitkiд matkoja sitд tylsistyy ja alkaa kiinnittдд huomiota ihme juttuihin. Tдssд tдn reissun havainnot: Joka toisen rekka-reiskan nimi on Rostoi, Yks rekka-raineri ajeli ilman tuulilasii, voi olla sillд kaverilla muutama kдrpдnen suussa. Nдhtiin neljд tankkia, mitд kuljetettiin varmaan johonkin rajalle. Suurimmalla osalla jengiд on jeepit alla ja niistд varmaan 50 prossaa on Lexuxia. Nдhtiin me muutama Moskovichikin ja Ladoja unohtamatta.

Lдmpцtilakin on tippunut Dushanben saunan +50 asteesta Astanan mukavaan +30 lдmpцtilaan. Nyt pystyy liikkumaankin ulkona ennen ilta kymmentд. Majotuttiin tддllд juna asemalle, ja tддltд lцytyy kaikki palvelut ihan lдheltд. On baaria, saunaa, kдnnykkдkauppaa, supermarkettia ja kiireisiд ihmisiд. Tдд on varmaan kaupungin halvin mesta punkata. Eilen baarissa veturikuski yritti parittaa meitд paikallisille mimmeille. Mitд enempдд sitд vois vaatii? Ja ollaan nahty kaupungin kovin denakin ja kovin nisti. Kummatkin alyttomia kusipaita.

Astana on aika kreisi kaupunki, tдst voi sanoo et tдд on espoilun mekka. Tдnne on sijotettu massii ja se nдkyy. Kaheksan prossaa Kazakstanin vuosittaisesta budjetista menee tдn kaupungin kunnostuksiin. Tддllд saa semmosen fiiliksen et ois jossain Dubaissa. Perus Kazakstanilta tдд ei nдytд yhtддn ja tдд vaikuttaa paikalliselt Las Vegasilt, iso citi rakennettu keskelle ei mitддn ja kaikki rakennukset on ihan дlyttцmдn nдkцsii ja kokosii.

Tдnne on suunnitteilla mini kaupunki, mistд pitдis lцytyy rantaa, golf kenttдд, kanaaleja, ostoskeskuksia, asuntoja 30 000 tuhannelle ihmiselle, ym. ja gondolin pitдis hoitaa liikenne kyseisessд mestassa, ja talvellakin sisдllд on kesдlдmpцtilat. Aika espoota. Homma vaan taitaa olla snadisti jддssд tдn kriisin takia, koska projektin ois pitдny olla valmis jo 2008, mutta on vielд ihan vaiheessa. Tдд mesta on paikallisen pressan leikkikenttд, eihдn ees Arabiassa oo tдmmцsii suunnitelmii. Kaikki tдд tuntuu aika utopialta, kun vertaillaan mitд ollaa koettu tдhдn asti, mutta mikдs tдssд… Ollaan tдllд hetkellд fantasian pддkaupungissa.

Loppuun vielд viikon pдhkinд: Mitд syцtдvдд on aprikoosin siemenissд?

Oshissa muutaman hetken hengailun jдlkeen jatkettiin matkaa Bishkekkiin pдin. Matka taittuinkin nopeesti, kunnes Toni onnistui hдviдmддn hetkeksi kartalta. Muutaman tunnin ja yhen sakon jдlkeen se lцys taas meidдt ja pддstiin jatkamaan matkaan. Kirgisian virkavalta yritti tosissaa hidastalle meidдn menoa ja pддstiin vielд muutamaan kertaan vддntдmддn, ettд ketд on vддrдssд ja ajettiinko me ylinopeutta. Tдllд kertaan jддtiin ihme kyllд joka kerta voiton puolelle ja pддstiin jatkamaan aina matkaa ilman voitelua. Lцydettiin vielд nappi yцpymis mestat Naryn joen rannasta, joten kaikki nдytti hyvдltд.

Aamulla Patrol alko pitдmддn himmeetд meteliд, vika onneks lцyty vaan jostain ylimддrдpaino osasta, joten revittiin se vaan pois ja heitettiin se takapenkille. Tдn jдlkeen Nipu alkoi nykimддn jonkun verran ja jossain isossa ylдmдessд se vaan sammutti ittensд. Me nohevina sдlleinд pддteltiin, ettд nyt hajos puola ja laitettiin auto hinaukseen. Hinattavaa oli semmonen 200km Bishkekkiin, eli aika tuskanen taival. Perille pддstiin ilalla, milloin heitettiin Genia, tulkkimme, toiseen majapaikkaa ja hyvдsteltiin kaveri. Sдlli lдhtee tдstд eteenpдin kesдlomalle ja lдhti suuntamaan kohti Intiaa. Eli me jatketaan tдstд eteenpдin ilman Venдjдn kielen apuja. Kiitokset hдnelle jeesistд!

Laitettiin Nipu lepддmддn illaks ja lцydettiin helmi mesta Bishekin ghetosta. Todella ystдvдllinen mummo majoitti meidдt lдhes ilmaiseksi. Sain pyykitkin pestyд koneessa muutaman kuukauden tauon jдlkeen. Aamulla lдhettiin metsдstдmддn puolaa auto bazaarilta. Siis huh mikд mesta sekin. Laita 1000 apinaa yhelle alueelle ja sinne 100 konttia banaaneja ja tulos on mitд on. Me ei siis todellakaan lцydetty mestoilta mitддn muuta kuin tietoja. Joku kaveri loppujen lopuks testas puolaa jossain autoliikeessд ja sano et se on ehjд.  Kaveri sano, et vika vois olla virranjakajassa. Meillahдn oli viel semmonen messissд, kiitos siitд Nipu harrastelijoille. Eli oltiin etitty turhaan osaa ehjдn tilalle koko pдivдn. Vaihdettiin virranjakaja 15 minuutissa ja Nipu hyrrдs taas kuin uus.

Sehдn ties taas eteenpдin pддsemistд, joten jatkettiin suoraan rajalle. Rajoilla tцrmдд yleensд mitд ihmeellisimpiin hiihtдjiin ja maailman fiksuimpiin rajavartioihin. Tдllд kertaa paikalla oli muutama liimanhaistelija skidi ja munaansa rapsutteleva rekkakuski. Kirgisian pдд oli niin tukossa, ettд saatiin tunkea autoja eteenpдin viis tuntia. Muutama spedekin tuli neuvoo miten pitдs ajella ja muna mies tuli kans hieromaan kassejaan ikkunan viereen. Tosi karstanen sдlli. Kazakstanin raja menikin jo tunnissa. Raja дijдt taas halus viinasta rццkiin, mutta saivat vain muutaman lдmpimдn sanan Suomea. Koko rajan ylitys onnistui noin kuudessa tunnissa. Tarkotus oli pддstд Almatiin asti, mutta kello oli sen verran paljon, ettд ajateltiin vetдд teltat johonki puskaan.

Matkalla pusikkoon, Bishkek-Almaty maantiellд on iso Miliisien pysдytyspaikka, missд on armeijan sдllit plus jotain kyttд apinoita. Me pддstiin Villen kanssa Nipulla siitд lдpi, mutta Toni pysдytettiin ratsiaan. Siellд se oli heittдnyt jonkun ajan niitten kanssa lдppдд ja lahjonu ne viidellд ruplalla. Kun se pддs lдhtemддn, se huomas et puhelin on kadonnu. Possunaamat oli vienny sen puhelimen penkiltд samalla, ku ne oli penkonu autoo muista tavaroista. Luottoo ei hirveesti voi antaa nдille sikaniskoille. Alkuun ne ei suostunu myцntдmддn, ettд ne pцlli sen. Sitten yhtдkkiд se “lцyty” maasta, ilman sim-korttia. Vдhдn ajan pддstд kaveri tunnusti, ettд se syyhki sen. Tдmдn jдlkeen Toni lдhti kuumottelemaan kyttiд, ettд tдд juttu menee eteenpдin, nimiд pцytддn. Jonkun ajan keskustelun jдlkeen poliisipддllikkц pддtti maksaa Tonin hiljaseks ja heitti sille noin 20 euroa. Vihdoinkin nдin pдin! Sim-kortti tosin hдvis. Poliisiin voi tддllд luottaa!

Nyt ollaan jo Almatissa ja haettiin jo Mongolian viisumeita. Ne saa tддltд pдivдssд 58 dollarilla. Konsuli lдhetystцssд ei hirveesti meitд motivoinut Mongolian teillд. Kaveri vaan sano, et tiet on tosi huonos kunnos. Kiva kuulla. Tддltд matka jatkuu kohti Kazakstanin pддkaupunkia, Astanaa. Tutkitaan siis koillista Kazasktania seuraavaksi. Toivottavasti tiet on siel kuosis, Nipu on ainakin!

Mahtava Tadjikistani jдi taaksepдin ja saavuimme eilen illalla takaisin Kirgisiaan, Batkenin kautta Oshiin. Tддllд pitдisi olla hullut hevosfestivaalit, minne aiotaan ottaa osaa. Tддltд matka jatkuu nopeasti festareitten jдlkeen kohti Kazakstania ja meidдn pitдis olla jo Almatyssд maanantaiaamuna venailemassa Mongolian viisumeita. Kiirettд pitдд ja on ratissa taas vддntдmistд.

Tadjikistanin viime pдivдt hurahtivat hikoillessa ja ripuloidessa. On siitд saanu nauttia niin monta pдivдд tдn viime kuukauden aikana, et ois lopun alku jo tervetullut. Maan hygienia ei tainu sopia tдmmцssille kermaperse suomalaisille, jotka tiskaa legonsakin pдivittдin. Kuumuus viel varmaan kierratti bakteereita sen verran kivasti, ettei taudeist oikeen pддssyt irti. Kai se tдst helpottaa.

Dushanbesta rullattiin Pohjois-Tadjikkia ja M34-valtatietд. Tie on mahtava, mutta ihan hirveessд remontissa ja tдmдn takia aivan tukossa iltaisin,koska se on suljettu pдivisin. Yhteenkin solan ylitykseen saatiin valumaan 6 tuntia. Pysдhdyttiin ennen Khojandia Istaravshanissa, mistд lцydettiin ihan ok nukkumismesta ja aamuul sit hдrvдiltiin bazaarilla. Oli muuten paikallisten rypдleitten ja pддrynцitten sesonki ja kumpiikin sai poistettua 50 cenaa kilo.

Illalla pддstiin jo Khojandin kreisiin citiin. 2500 vuotta vanha mesta ja дlyttцmдn maikeita moskeijoita ja hyvд bazaari. Pysty kyl haistaa silkkitien hiekat vielдkin. Punkattiin bazaarin ylдkerrassa, mis herдtyskello toimi aina kello kuus, kun jengi alko huutelemaan sitд sun tдtд. Karkkia, mehua, tomaatteja, vдistдkдд jne. Muutenkin hyvдvibainen kaupunki, Uzbekki sдvytteinen, tottakai. Paikallinen kuumuus oli myцs tappaa meiдt jossain vaihees, joten dipattiin ittemme paikalliseen jokeen, mikд ei varmaa oo ihan fairylla just huuhdottu, mut jeesas se siihen kuumuuteen.

Ennnen Kirgisian rajaa meiдn piti lцytдд Isfaran rajakaupunki, mis vedetiin heti alkuun vддrдlle rajalle, mis pari metrohoususta ja mustapaitasta apinaa hyцkkдs puskasta ja yritti pysдyttдд meiдt. Ajettiin vaan ohi, mut ne hyцkkдs mersullaan perддn ja haki meiдt takas niitten kopille. Selvis, et siit ei saanu ylittдд rajaa ja vedetiin teltta niitten stevareitten kopin taakse. Aamulla lцydetiin oikee raja ja heitettiin siin rajaдijien kans puol timmaa lдppдд ja oltiin takas Kirgisias. Pikkusia ongelmia on kun ylittдд Lounais-Kirgisiaa. Nimittдin Uzbekistanilla on viellд vдhintддn kaksi saarta keskellд Kirgisiaa, jotka kuuluu siis Uzbekeille. Nдitten ylittдmiseen tarvii Uzbekistanin viisumin ja kaikki julkiset piiskaa nдitten saarten lдpi. Omalla autolla ja taxilla nдд mestat kyl pystyy kiertдд, mut siin menee hetiki aikaa. Me saatiin menemддn varmaan semmonen kaheksan tuntia, mikд oli kyl muutamal stopil. Nдin ollaan taas lцydetty tiemme takaisin niin kotoisaan Oshiin. Seikkailu jatkuu… Pysykaa taajuudella!!

Hengailtiin viime pдivдt Fan vuoristossa, eka pдivд meni kaikilta sairastaessa, joten jдi vaeltelut tekemдttд. Ja muutenkin Faneilta tuli vain tuliaisiks vatsatauti. Must kyl tuntuu, et Toni tartutti mulle ton taudin. Se on varmaa kдydy imeskelee mun hammasharjaa tai yskiny mun naamalle, kun mд oon ollu nukkumas. Muutenkin koko maassa on julistettu hanaveden juomakielto vatsatauti epidemian takia, Nyt mekin ollaan osa tдtд isoa yhteisцд.

Tie vuorille oli aika huonoa ja matkustettiin 50% valmiissa tunnelissakin noin 15 minuttia. Kiinalaiset nдyttдvдt olevan tддllд vallassa tien rakennuksessa, sillд heitд on tien vieressд tuhanssittain, kuin muurahaiset valmistelemassa uutta tietд. Toivottavasti nookin tiet kestдд yli 6 kk. Huhu tддllдkiertдд, ettд pojat ovat vankeja Kiinan vankiloista ja duunaavat tietд siis ilmaseksi. Tiedд nyt tosta.

Kun me pддstiin vuoristosta takisin Dushanben kuumuuteen, ohjelmassa oli viisumeitten haku Kirgisian lдhetystцstд jotka meille luvattiin perjantai aamuksi. Kas kummaa, Kirgisian lдhetystцn konsuli oli ohauttanut meidдt tдysin, sillд koko kaveri ei ollut paikalla ja lдhetystц oli kiinni. Sдlli vielд niin lupaili maanantaina, ettд tulkaapa poijaat hakemaan ne viisumit perjantai aamuna kello 9-12 vдlillд, niin pддsette Kirgisiaan. Nyt tдд mulkku teki meille semmoset tepposet, et joudutaan oleskelemaan Dushanbessa ylimддrдinen viikonloppu, mikд tietдд rahanmenoa ja aikataulu muutoksia. Toivottavasti se pikkutakki-pelle on paikalla maanantaina tai sit ollaan viel enemmдn kusessa. Tommoset runkkarit on elдmдn suola.

Joka tapauksessa jotain hyvддkin on tapahtunut. Saatiin autopapereihin 10 pдivдn lisдaika ja meidдn pitдд olla siis maasta pois 31.7. Tддkддn ei ihan onnistunut niin kuin olis pitдnyt, jouduttiin lahjomaan korkeen tahon ihmisiд rahalla ja kahvipaketilla. Ison herran eka pyyntц oli vдhдn alle 100e, mikд ei todellakaan kuulostanut hyvдltд, joten lдhetettiin Genia sinne 25 euron kanssa. Oli kuulemma ollut pitkд ja harras keskustelu, mutta se oli saanut autopaperit mukaansa, mutta kaveri oli sanonut, ettд tuokaa loppurahat maanantaina. Ei muuten varmasti viedд, sillд me lдhetддn maanantaina kiitдmддn ja se iso-pamppu saa jддdд nuoleskelemaan varpaitaan.

Nyt kun ollaan jo muutamat pдivдt hengailtu Dushanbessa, niin kaupunki alkaa tulla tutuksi. Ulkona liikkuminen pдivдsaikaan on aika tuskaa lдmpцtilan takia, mutta iltasin ja цisin +28 tuntuu suht viileдltд. Citi on keskittynyt pддasiassa yhden kadun varrelle, Rudaki, mistд lцytyy aika hyvin kaikki palvelut mitд tarvitsee. Kyttiд me ei nдhty Pamireilla yhtддn, muttд tддlle ne kaverit on sitten tuplautuneet. tддllд noita koppalakkeja on varmaan yksi 10 asukasta kohti, eli pysдytyksiд tulee. Samat hommat on jatkuneet tддllд, joten ei olla heitetty niille mitддn hilloa. Isoilla teille on tosi paljon pysдytyksiд, missд pitдisi aina rekistцrцityд. Paikalliset hoitaa nдд hommat rahalla, eli muutama somani vaihtaa aina omistajaa kдttelyn aikana. Korruptio on siis aika systemaattista tддllд. Ollaan myцs keksitty uus tyyli kun kytдt yrittдд pysдyttдд meiдt, ollaan vaan moikattu niille tai sit vaan ei olla huomioitu niitд ja ajettu vaan ohi. Nдд paikalliset kytдt on niin laiskoja, et ne ei ees jaksa tehд asialle mitдд ja jдд vaan ihmettelemддn, et mitд tapahtu. Sinne ne jдд viheltelemддn pillejддn, mut ei ne tee mitддn asialle. Tдд taktiikka toimii aika hyvin.

Ruokakulttuuri Tadjikistanissa on ollu parempaa mitд Kirgisias, ainakin mun mielest. Ollaan vedetty enimmдkseen Plovia (riisisetti vihannesten ja lampaan lihan kanssa), Beefstikkiд (Perunamuussia, makaroonia, pihvin ja kananmunan kanssa), Jakin lihaa perunoitten kanssa, Jakin maito tee (minkд pitдis jeesaa vuoristotautiin), Kampottia (todella hyvдд hedelmдmehua), ja perus kebabbia, mitд saa 80 cenalla. Muutenkin ollaan syцty monissa kafeissa, missд saa lдiskiд lautaselle melkein mitд vaan ja hinnatkin on kohillaan.

Tддllд on myцs kohteliain tapa tervehtiд, laitetaan kдsi sydдmmelle ja sanotaan Salom Aleykum. Alkaa tulla tддkin tervehdys jo tutuksi.