Kun viimein saatiin, autokuntamme viimeinen jäsen, Pate konttiin, me suuntasimme maailman isointa metropolia kohti, 34 miljoonan tallaajan Tokiota. Jengi oli suht homeessa Karaoke baarin jälkeen ja pienen pilkkimisen jälkeen junakin oli jo Tokiossa. Meil oli siin vaihees viel aika paljon tavaraa päällä, joten päätettiin jättää puolet kamoista juna-asemalle säilytykseen ja lähdettiin kohti Shibuyan futuristista teinitaivasta. Löydettiin helmi nukkumaspotit nettikahvilasta ja viettettiin siellä yö muutaman brenkun kanssa. Muutama suomalainenkin oli mestaan eksynyt, koska herättiin yöllä “Jukan” mahan tyhjennyshetkiin.
Aamulla lähettiin urkkimaan kaikkia ihmeellisiä hiihtäjiä Harajukuun. Tokio on sen verran iso mesta, et suurin osa ajasta menee ihmetellessä ja haahuillessa. Löydettiin ittemme Roppongin kaupunginosasta ja ilta vierähtikin siellä. Aamulla kelasin alkuun että ollaan ruumishuoneella, mutta sit selkis että oltiin yöllä löydetty kapseli hotelli ja päätetty jäädä sinne. Ei yhtään hullumpi mesta ja hyvää vaihtelu nettikahviloille. Sen jälkeen lähdettiinkin taas pörräilemään Akihabaraan ja haistelemaan elektroniikan ihmeellistä maailmaa. Massit meil oli jo täs vaihees ihan finaalissa ja kermana kakun päälle, mun pankki oli sulkenu mun Visan, joten massihanat oli suht finaalis.
Illalla saatiin revittyä edes jotain irti automaatista ja suunnattiin Shinjikun viihteelliselle alueelle muutama megavahva siideri taskussa. Illan venyessä kaikki onnistuvat jotenkin katoamaan ja Tonin näin vasta aamulla nettikahvilassa. Ville löytyi iltapäivällä juna-asemalta. Viimeistä iltaa kun viettettiin, niin me päätettiin lähteä käymään Tokion satama alueella, eli Odaiban saaressa. Ihan nätit maisemat sieltä aukenee. Pikku lippu häslingin jälkeen päätettiin kävellä Rainbow sillan yli ja seuraavalle juna-asemalle. Tarkotus oli lähteä hakemaan kamoja ja suuntamaan kohti Naritan kenttää, koska meillä oli aika aikasin lento sieltä, joten edessä oli, aina niin helmi, lentokenttäyö. Homma oli vaan että meillä ei ollut enää tarpeeksi rahaa saada meidän tavaroita ulos säilytyksestä. Jostain piti saada 200 jeniä nopeasti. Tiukan etsinnän ja lattioitten skannauksen jälkeen hanskassa oli 250 jeniä, eli viel 50 extraa, ei yhtään hullummin.
Me jotenkin onnistuttiin koomaamaan meidän vika stoge, joten jouduttiin ottaa kumijalka lenttokenttää lähimmältä asemalta. Koska meillä ei ollut enää yhtään käteistä jouduttiin kyselemään kuskeilta jos Maestro kävis maksuvälineenä, koska se tais olla ainoo kortti mis oli rahaa. Yks kaveri suostu ottaa meidät kyytii ja heittiki perille, mut sit selvis et sen maksukorttikone ei ota eurooppalaisia kortteja. No siin se kaveri sit soitteli ympäriinsä ja otti koko homman suht rennosti, sano et heittäkää vaa kaikki mitä teil on ja annettiin sille huimat 600 jeniä. Löydettiin jostain vielä kahvipaketti, joka meil on ollut messissä alusta asti ja annettiin se sille. Kaveri oli ihmeen mielissään ja viel vilkutteli meille. Eli aika hillo vielä tohon loppuun. Nukuttiin hieno yö kentällä ja aamulla jatkettiin kohti Stadia.
Haluan lopuksi kiittää kaikkia matkaa seuranneita ja koko hommasta kiinnostuneita. Iso kiitos kuuluu myös meidän sponsoreille, jotka auttoivat meitä toteuttamaan koko tuotantovaiheen!! Tulevaisuudessa tulee lisää infoa koskien videomatskua, missä sitä voi mahdollisesti nähdä etc.
Palailemisiin…
Recent Comments