Arvaatkas mita, Nipu on kotona! Mahdoton ei ole enaa mitaan!! Vahan pirun sekavat fiilikset talla hetkella. Ei tata osaa oikein edes ymmartaa, etta sita ollaan taalla,missa sita on ollut viimeset 6 kuukautta ja mita sita on oikein tehnyt, ja miksi?
Ensin voin kertoa vielan viime paivista Onsenissa meidat kutsuttiin Nankokuun, Shikokun saarelle. Isanta osottautui oikeaksi Samuraiksi ja kaapeista loytyi kaiken nakoisiasia aarteita Katanoista japanilaisiin seipaisiin. Kaveri osottaitui myos oikeasksi kalamieheksi ja paastiin nauttimaan meren antimia paivalliseksi. Paaasiassa sashimia ja sakea. Alyttoman ystavallista vakea taas kerran, todistettiin myos ison kalan perkaus/teurastus. Aamulla oli tarkotus lahtea veneilemaan 15 metrisella kalastuveneella, mutta meidan tuurilla taas keli oli mita oli ja aallokot liian suuret. Meidat kumminkin ohjattiin Kobeen seuraavale stopille.
Paastiin Kobeen vasta suht myohaan, koska ajateltiin saastaa vahan kalleissa motareissa ja huristella pikkuteita. Idea toimikin maisemoiden kannalta kivasti, mutta tiet on alyttoman aikaavievia. Kobessa koodailtiin meidan uudelle isantavaelle ja paastiin perille grillijuhlien aikaan. Meininki jatkui japanilaiseen tapaan ystavallisten ihmisten ja hyvan safkan kera. Tuli siin nautittuu taas muutama paikallisen Asahin kera.
Koska meidan aikataulu on kussut viimesen 6 kuukauden aikana pahasti, joten jouduttiin herailemaan viiden maissa aamuulla ja lahtea kohti Kiotoa. Saavuttiinkin perille jo auringonnousun aikoihin. Mika mesta Kiotokin on, japanilainen kulttuuri ydin. Olis ollu kiva hengailla mestoilla vahan pidempaankin. Spottailtiin temppeleita ja Geishoja, nahtiin kumpiakin muutama. Koska oltiin tulessa ja kiire oli kova, paatettiin ajaa Fuji vuorelle viela illalla, koska tarkoitus oli olla aamulla, Nissanin maailman tukikohdassa ja Nipun himassa, Oppaman tehtaalla.
Fujilla vedettiin telttaa pystyyn jarven rantaan, josta oli hyvat nakymat Japanin korkeimmalle vuorelle. Aamulla ylos siina 5 maissa ja haisteltiin maisemia ja uitiin jarvessa. Sit olikin Nipun viimeinen matka edessa, vaivaiset 100 kilsaa. Yokohamakaan ei ole mikaan ihan pieni citi, taitaa olla Japanin toiseks isoin. Mutta meidan navigaattorilla, Vassella, ei ollu mitaan vaikeuksii loytaa perille. Ja huh huh mik・vastaanotto tehtaalla olikaan. Jengia oli pilvin pimein, tangossa Suomen ja Japanin liput. Vielakin on aika sekasin, et mita oikein on tapahtunut. Talla hetkella kelaillaan sita Yokohamalaisessa Karaoke baarissa.
Vuosia sitten paassa pyori idea, jokin aika sitten se muuttui toteutukseksi ja nyt se on tullut paatokseen. Helvetin hyvat fiilikset. Auton ratissa on istuttu 28 000 km ja sita Nipun rattia on tullut vaannettya ihan tarpeeksi. Moni joka on sita kokeillut tietaa varmaan ne jipot ja hauislihakset mita sen ajamiseen tarvii. En vielakaan usko, etta me tehtiin se.. Taa koko reissu on tarjonnut rikkaita hetkia, unohtamattomia muistoja, vaarallisia tilanteita ja kaikkea niitten valilta. Nipu on kotona!! Haikeat on fiilikset, mutta kaikki hienot tarinat paattyvat joskus. Uskokaa unelmiinne ja toteuttakaa ne. Elakaa taysilla, yhtaan hetkea saastelematta. Mikaan ei ole mahdotonta. Nipu on kotona ja me jatketaan Tokioon juhlimaan viimeisen 6 kuukauden hikia pois. Kiitos ja kuitti!
Ehka joku stoori voi viela irtoa sieltakin…
Ihan tajuttoman mieletonta!
Koko teidan mahtavan jarjeton ideanne NYKYPAIVANA tehda jotain taydella sydamella, silkasta hulluudesta ja seikkailunhalusta! Ja etta paasitte perille, hengissa, ja missio saavutettuna.
Supersuuri hatunnosto teille. On teilla todellakin mita keinutuolissa muistella
!!!
En ole ehtinyt kertomustanne viela kokonaan lukemaan, matkanne alkaessa lueskelin jotain, ja nyt sattumalta yovuorossa duunissa ehdin taas kurkkaamaan – ja mika upea yllatys, olette juuri paasseet perille.
(Oon sellainen kummajainen, etta kieltaydyn netista kotona kokonaan, joten paasen tyopaikalta nettiin vain silloin talloin. Mutta innokas Datsun-Nissan-harrastaja kun olen, on matkabloginne paassyt niiden harvojen nettisaittien joukkoon, joita valilla kurkkailen
Toivottavasti joskus paasette livena NCF:n kokoontumiseen kertomaan matkanne uskomattomista vaiheista! Tuo Mortica voinee vinkkailla teille lisaa tapaamisistamme.
Huippuhieno juttu – ONNITTELUT! Uskomattoman upeita kokemuksia saitte elämäänne! Mahtavaa! Kaikkea hyvää jatkossakin!
Big up jätkille! Helvetin heino idea ja ei toteutuskaan oo vaikuttanut pöllömmältä. Siistiä oli tätä blogia seurailla varsinkin kun osu muutama tuttukin mesta kohalle. ja toki muutenkin.
Hyvä homma.. nipu paaliin ja pate konttiin vai miten hommat jatkuu??
F*ck you dudes! Teitte sen, ei voi muuta ku onnitella! Koskas on paluu keitotus?
Aivan huippu mahtava juttu! Sydämelliset onnittelut koko porukalle onnistuneesta reissusta ja kiitoksia meidän kaikkien reissua seuranneiden puolesta todella antoisasta ja vauhdikkaasta, rikkaasta ja lopuksi myös liikuttavasta matkasta jonka saimme kanssanne tehdä:) Nipu on saanut hyvin ansaitut eläkepäivänsä ja varmaa on, että siitä pidetään todella hyvää huolta ja se saa osakseen kunnioitusta, samalla lailla kuin te kaikki saitte siellä perillä. Uskomattoman hyvät fiilikset tulee myös meille muille jotka Nipun matkaa seuranneina ja jännittäneenäkin voimme nyt huokaista helpotuksesta. Jättäkää hyvästit Nipulle ja uusille ystävillenne ja tervetuloa kotiin! Voitte hyvällä syyllä olla ylpeitä itsestänne. Turvallista loppu matkaa ja nähdään:)
Hieno blogi ollut, kiitos siitä! Laittakaa nyt jotai läppää vielä ja kuvia kanssa tyrkylle luovutusseremonioista jne.
Hello !
Oootteko Suomessa ja miten menee ? Oliko Tokiossa musameininkiä?