dusktodawntv.com

Mika maa tama Japani onkaan. Huh, huh, Venajan ja koko reissun jalkeen aika kova tasonnosto. Keskiviikko meni viela juostessa autopapereitten kanssa. Ensin paikallisen autoliitolta, Jaffilta piti hakea lupapaperit ja tämän jälkeen autovakuutukset vielä kuukaudeksi, koska lyhyempää aikaa ei saatu. Neljan aikaan kaikki paperit saatiin suht tiptop kuosiin ja lahdettiin kohti satamaa, missa luottoratsut venailivat. Satamassa vielä paperit tarkastettiin ja meille näytettiin et on lupa lahtea. Jeees, viimeinen tykitys on siis alkanut!

Meidät oli kutsuttu japanilaisen perheen vieraaksi Fukuyaman kaupungiin, joten suuntasimme sinne suoraan, koska aikataulu oli mennyt jo perseelleen. Perille päästiin myöhään, noin 11 aikoihin. Vastaanotto oli mitä mahtavin. Suomenliput heiluivat ja meidat otettiin vastaan kuin kuningaat. Samantien päästiin ruokapyotaan ja annettiin mahdollisuus suihkuun. Päästiin heti maistelemaan japanilaisia herkkuja paikallisten viinien ja brenkun kera. Siis missä muussa maassa tämmönen on mahdollista?

Aamulla herättiin tatamilta ja päästiin mörssäämään perinteistä aamupalaa. Keskusteltiin vähän meidän reissusta ja muutenkin maailman menosto, kunnes lähdettiin kohti hoitaja-koulua, mihin meille oli varattu vierailu. Ei yhtään paha vierailukohde ja voittaa varmasti monet museot. Yllätykseksi meille oli varattu perinteinen japanilainen kylpylä, onsen, päiväksi. Tämä oli juuri sitä mitä me tarvittiin tän pitkän ja rasittavan reissun jälkeen. Paikka on mahtava, aivan Shikokun saaren vieressä. Käytiin kylpemässä kuumissa vesissä ja japanilaisissä suihkuissa. Voin sanoa, että poikkeaa pikkasen suomalaisista versioista. Suihkussa istutaan penkille ja sen jälkeen peset ittesi penkillä ja muut tekee samaa vierellä. Aika veikeä systeemi. Muutenkin 8:nen kerroksen kattoaltaasta oli hyvät näkymät saaristolle. Saunakin löyty alueelta. Näin puhdas olo ei ole ollut viimeiseen 6 kuukauteen. Tämän jälkeen meidät kutsuttiin syömään japanilaisen majatalomme ravintolaan, missä meitä odotti aivan älyttömän iso päivällinen, saken ja brenkun kera, vieläkin maha paukkuu näistä ruuista. Japanilainen ruoka kyllä tippuu muhun kuin kivi stadikan tornista. Tonilla on ollu vähä vaikeuksii sen kalafobiansa kanssa, mut se on vetäny näitä herkkuja naama irvessä.

Illalla tarkotus oli lähteä laulamaan karaokea, mutta mesta suljettiin liian aikaisin ja nyt ollaan vaellettu täällä kinomot päällä, ja ihmetelty uusia hightech vessoja, mikä meidänkin huoneessa on. Käytiin katsomassa paikallinen rumpushow ja juteltiin jengin kanssa. Meidät kutsuttiin jonkun keverin 60-vuotis synttäreillekkin, mis nauratettiin väkeä jollain vauva kledjuilla. Porukka on kysellyt meiltä täällä paljon et mist ollaan ja kun ollaa kerrottu reissusta niin meitä on kohdeltu täällä melkein kuin sankareina/jumalina, joku vielä vertasi meitä jumaloihin. Pitäis varmaan muuttaa tänne asumaan kun on arvotuskin kohillaan. Mutta ihmiset ovat täällä ihan älyttömän ystävällisiä. Nytkin tätä kirjoittaessa, pari kaverii tuli heittää mulle keiton käteen pähkinöiden kanssa! Ei tämmöstä voi kokea missään muualla kuin Japanissa. Maa on iskenyt meihin kaikkiin ihan täysillä. Autot ovat saaneet hirveetä kunnioitusta ja joku halus pestäkin ne, mut kun kerrottiin reissusta niin kaveri sano et niit ei saa pestä, koska ne kertoo pitkän matkan statuksesta. Nipustakin on muutama lentävä kommentti, et niit ei ole näkynyt täällä 20 vuoteen. Joku halus jopa ostaa sen, mutta autoverotus pilas hienon kaupan. Vasemmanpuoleinen liikenne ei ole ollut niin vaikeaa kuin kuvittelisi. Ainoa ongelma tähän mennessä oli moottoritien liittymässä, joka ei löytynytkään sieltä oikealta puolelta.

Joka aamu, päivä ja ilta on täällä jotain uutta ja ihmeellistä. Meidät kutsuttiin myös Shikokun saaristoon veneilemään. Huomenna taas reissu jatkuu ja sitä odotellessä…Loppuun vielä haluan kiittää Riittaa, Mr. Moria ja hänen vaimoaan, he tietävät mistä!