Ollaan viimeinkin matkalla Japanin luvattuun maahan. Tata varten on hikea valutettu viimeiset kuusi kuukautta. Nyt on fiilikset korkealla vaikka alkaa jo jaloissa ja paassa painamaan.
Vladivostokissa saatiin paperit valmiiksi viime hetkella venalaiseen tapaan, ja paastiin matkaan tiistain laivalla. Bonariksi viela tipahti reissu Koreaan. Laiva kay ensin Donghaen kautta ennen kuin se tulee Sakaiminaton satamaan. Paastiin haistelemaan Donghaen citia mukavassa +30 asteen saassa, Ihmiset olivat ystavallisempia kuin missaan muualla, jopa tulli vitsailivat ja naureskelivat meille. Kiskaltakin irtosi juomat ilmaiseksi ja kyyti kaupungille ja taikaisin. Ei yhtaan paha paluu takaisin Aasian maastoihin.
Laiva on ollut puolitaysi koko matkan, mutta miellyttava pikku purtti. Huoneet ovat Japani tyylisia suihkuja myoten. Autot saatiin lastattua laivaan, mutta Nipun ajaneella sallilla oli vaikea saada vaihteita sisaan ja saada autoa eteenpain. Ei se ole niin helppoa. Villekin yritti ajaa sita kerran, mutta ei se saanut edes ykkosta sisaan. Se siihen kertaan. Ei sita kukaan alkuun osaa ajaa pyorallakaan ilman apupyoria.
Vladivostokissa papereiden saato ei siis todellakaan ollut mitaan helppoa. Ilman meidan paikallisen tuttavuuden, Yurin, apua me ei varmaan nyt oltaisi tassa. Laiva reissu ei sekaan ollut mikaan ihan halpa, koko setti kustansi lahes 1800 doltsua. Se ei nyt tassa vaiheessa merkkaa mitaan silla me ollaan matkalla meid? paamaaraamme. Paassa nyt vain pyorii… Voiko taa reissu ikina paattyy, voiko Nipu oikeesti paasta perille? Sen vain isommat voimat tietaa…
Recent Comments