Viime päivät ovat olleet taas värikkäitä. Nipukin on temppuillut ihan viime hetkillä muutamaan kertaan, mutta siitä vähän myöhemmin lisää.
Viime viikonloppu vietettiin Siperian helmellä, eli Baikal järvellä. Kuultiin et Putinkin oli käyny siel pulahtamassa muutama kuukausi sitten, joten päätettiin että ei jäädä yhtään huonommaksi. Juttu vaan oli, et vesi on aika viileetä tähän aikaan vuodesta ja kelikin sattu oleemaan pilvinen. Tehtiin kyl meidän jeepist diesel sauna ja vedettiin siel vihdan kanssa lämmöt ennen pulahtamista. Piristi kummasti. Baikalin mestat olivat muutenkin ihan helmiä, telttailtiin ihan järven tuntumassa metsässä. Grillailtiin ja juotiin rapaa.
Lähettiin kierteleen aluetta autoilla, millon Nipun öljypohjaan tuli reikä ja öljyt juotettiin suurimmalta osalta tielle. Tästä syytän kyl itteäni, sil jengi on kehottanu korjailemaan pohjaa jo aikasemmin, mutta koska se ei ole juuri mitään sieltä tiputtanut olin jättänyt jutun tulevaisuuteen. Nyt se tuli eteen ja saatiin se fiksattua viereisen kylän avuliaan kultahampaan kanssa. Pohja oli kuin hetkessä uus ja hintakaan ei tullut kuin muutama euro.
Baikalilta paikkailtiin kamat ja lähdettiin Ulan-Uden kautta kohti Chitaa. Matkaa oli noin 750km ja alkumatka menikin hyvin ihmetelessä Siperian maisemia. Ne koostuvat tyhjyydesta, metsästä, aroista, joista ja kukkuloista. Matkaa chitaan ei ollut kuin 80km kun Nipu ilman varoitusta sammui kesken ajon. Joo, siin vaiheessa alkoi jo huumori loppua. Auton sytytys oli taas perseellään. Taas sama vanha laulu ja auto hinaukseen. Chitaan päästessämme osaa ei tientenkään löytynyt mistään ja kaikki sanoivat “Niet nada”. Yöpaikan ettiminenkään ei mennyt ihan nappiin, koska neljästä mestasta 3 oli mennyt konkkaan ja yks nostanut hinnat kattoon. Löydettiin joku pienempi paikka ghettokujalta, mutta ne ei taas halunnut ottaa turisteja. 11 illalla löydettiin turisti hotelli, joka sentään suostu ottaa meidät suht ok hinnalla.
Aamulla lähdettiin metsästämään taas osaa ja saatiin siihen koko päivä menemään, muutaman takaiskun kera. Illalla vietiin sitten auto korjaamolle, koska osaa ei löytynyt ja siellä saatiin koko korjaamon jengi ihmettelemään tätä vanhaa ihmettä. Jonkin ajan kuluttua kaverit olivat hakeneet Moskovichin uuden puolan ja laittaneet sen Nipuun kiinni ja Voila. Taas auto rullaa. Toivottavasti se rullaa jonkin aikaa, sillä me tavattiin paikallinen kaveri, joka kertoi tiestä minne ollaan menossa. Ei kuulemma ole mikään ihan helmi ja vähän jo väläytteli, et Nipul tulee olee ongelmii. Tietä ei näy ees kartoissa, eli saa nahä mitä siit tulee. Jengi kuulemma poksauttelee 5-12 rengasta kyseisellä tiellä.Kuulostaa lupaavalta. Tiet tähän asti ovat kumminkin olleet venäläiseen tapaan “normalna”.
Eilen motivaatio oli kumminkin katossa, koska oltiin paikallisen Balalaikka masterin kotona kyläilemässä ja siellä juotiin kotipolttoa, syötiin herkkuja ja kuunneltiin musaa. Tän jälkeen saatiin vielä yöpaikka paikalliselta kaverilta. Tänään ollaan vaan valmistuttu tulevaan. Edessä on 3000km Siperian läpi ja perillä pitäisi olla ens maanantaina. Laivan pitäisi lähteä tiistaina, katotaan jos keritään ja mitä seuraavat päivät tuo tullessaan, yöt ainakin Siperian maastossa on jo pakkesen puolella…
Moikka pojat! Toivottavasti olette päässeet turvallisesti jatkamaan matkaanne ja ehditte tiistain laivaan! Mukavaa seikkailua!
Joskus siinä laivassa ei pysy kupit pöydällä tyrskyissä.
Japanilaiset virkailijoitten kanssa on melko mahdoton saada muutoksia aikaan päätöksiin ja sääntöihin. Rahaa on turha tarjota. Kannattaa vaan liittää kädet yhteen otsan kohtaan ja olla nöyrä. Odottaa vaan hiljaa,jos joustoa tulisi.Ja sanoa: “Onegaisimasu”.Ei saa missään tapauksesa hermostua tai suuttua.Silloin ne menee ihan lukkoon.Pitää olla kohtelias.