Ja tässä ois vielä linkki Tokyo Weekenderin juttuun reissusta

http://weekenderjapan.com/?p=7154

Aamulla lähettiin urkkimaan kaikkia ihmeellisiä hiihtäjiä Harajukuun. Tokio on sen verran iso mesta, et suurin osa ajasta menee ihmetellessä ja haahuillessa. Löydettiin ittemme Roppongin kaupunginosasta ja ilta vierähtikin siellä. Aamulla kelasin alkuun että ollaan ruumishuoneella, mutta sit selkis että oltiin yöllä löydetty kapseli hotelli ja päätetty jäädä sinne. Ei yhtään hullumpi mesta ja hyvää vaihtelu nettikahviloille. Sen jälkeen lähdettiinkin taas pörräilemään Akihabaraan ja haistelemaan elektroniikan ihmeellistä maailmaa. Massit meil oli jo täs vaihees ihan finaalissa ja kermana kakun päälle, mun pankki oli sulkenu mun Visan, joten massihanat oli suht finaalis.

Illalla saatiin revittyä edes jotain irti automaatista ja suunnattiin Shinjikun viihteelliselle alueelle muutama megavahva siideri taskussa. Illan venyessä kaikki onnistuvat jotenkin katoamaan ja Tonin näin vasta aamulla nettikahvilassa. Ville löytyi iltapäivällä juna-asemalta. Viimeistä iltaa kun viettettiin, niin me päätettiin lähteä käymään Tokion satama alueella, eli Odaiban saaressa. Ihan nätit maisemat sieltä aukenee. Pikku lippu häslingin jälkeen päätettiin kävellä Rainbow sillan yli ja seuraavalle juna-asemalle. Tarkotus oli lähteä hakemaan kamoja ja suuntamaan kohti Naritan kenttää, koska meillä oli aika aikasin lento sieltä, joten edessä oli, aina niin helmi, lentokenttäyö. Homma oli vaan että meillä ei ollut enää tarpeeksi rahaa saada meidän tavaroita ulos säilytyksestä. Jostain piti saada 200 jeniä nopeasti. Tiukan etsinnän ja lattioitten skannauksen jälkeen hanskassa oli 250 jeniä, eli viel 50 extraa, ei yhtään hullummin.

Me jotenkin onnistuttiin koomaamaan meidän vika stoge, joten jouduttiin ottaa kumijalka lenttokenttää lähimmältä asemalta. Koska meillä ei ollut enää yhtään käteistä jouduttiin kyselemään kuskeilta jos Maestro kävis maksuvälineenä, koska se tais olla ainoo kortti mis oli rahaa. Yks kaveri suostu ottaa meidät kyytii ja heittiki perille, mut sit selvis et sen maksukorttikone ei ota eurooppalaisia kortteja. No siin se kaveri sit soitteli ympäriinsä ja otti koko homman suht rennosti, sano et heittäkää vaa kaikki mitä teil on ja annettiin sille huimat 600 jeniä. Löydettiin jostain vielä kahvipaketti, joka meil on ollut messissä alusta asti ja annettiin se sille. Kaveri oli ihmeen mielissään ja viel vilkutteli meille. Eli aika hillo vielä tohon loppuun. Nukuttiin hieno yö kentällä ja aamulla jatkettiin kohti Stadia.

Haluan lopuksi kiittää kaikkia matkaa seuranneita ja koko hommasta kiinnostuneita. Iso kiitos kuuluu myös meidän sponsoreille, jotka auttoivat meitä toteuttamaan koko tuotantovaiheen!! Tulevaisuudessa tulee lisää infoa koskien videomatskua, missä sitä voi mahdollisesti nähdä etc.

Palailemisiin…

Ensin voin kertoa vielan viime paivista Onsenissa meidat kutsuttiin Nankokuun, Shikokun saarelle. Isanta osottautui oikeaksi Samuraiksi ja kaapeista loytyi kaiken nakoisiasia aarteita Katanoista japanilaisiin seipaisiin. Kaveri osottaitui myos oikeasksi kalamieheksi ja paastiin nauttimaan meren antimia paivalliseksi. Paaasiassa sashimia ja sakea. Alyttoman ystavallista vakea taas kerran, todistettiin myos ison kalan perkaus/teurastus. Aamulla oli tarkotus lahtea veneilemaan 15 metrisella kalastuveneella, mutta meidan tuurilla taas keli oli mita oli ja aallokot liian suuret. Meidat kumminkin ohjattiin Kobeen seuraavale stopille.

Paastiin Kobeen vasta suht myohaan, koska ajateltiin saastaa vahan kalleissa motareissa ja huristella pikkuteita. Idea toimikin maisemoiden kannalta kivasti, mutta tiet on alyttoman aikaavievia. Kobessa koodailtiin meidan uudelle isantavaelle ja paastiin perille grillijuhlien aikaan. Meininki jatkui japanilaiseen tapaan ystavallisten ihmisten ja hyvan safkan kera. Tuli siin nautittuu taas muutama paikallisen Asahin kera.

Koska meidan aikataulu on kussut viimesen 6 kuukauden aikana pahasti, joten jouduttiin herailemaan viiden maissa aamuulla ja lahtea kohti Kiotoa. Saavuttiinkin perille jo auringonnousun aikoihin. Mika mesta Kiotokin on, japanilainen kulttuuri ydin. Olis ollu kiva hengailla mestoilla vahan pidempaankin. Spottailtiin temppeleita ja Geishoja, nahtiin kumpiakin muutama. Koska oltiin tulessa ja kiire oli kova, paatettiin ajaa Fuji vuorelle viela illalla, koska tarkoitus oli olla aamulla, Nissanin maailman tukikohdassa ja Nipun himassa, Oppaman tehtaalla.

Fujilla vedettiin telttaa pystyyn jarven rantaan, josta oli hyvat nakymat Japanin korkeimmalle vuorelle. Aamulla ylos siina 5 maissa ja haisteltiin maisemia ja uitiin jarvessa. Sit olikin Nipun viimeinen matka edessa, vaivaiset 100 kilsaa. Yokohamakaan ei ole mikaan ihan pieni citi, taitaa olla Japanin toiseks isoin. Mutta meidan navigaattorilla, Vassella, ei ollu mitaan vaikeuksii loytaa perille. Ja huh huh mik・vastaanotto tehtaalla olikaan. Jengia oli pilvin pimein, tangossa Suomen ja Japanin liput. Vielakin on aika sekasin, et mita oikein on tapahtunut. Talla hetkella kelaillaan sita Yokohamalaisessa Karaoke baarissa.

Vuosia sitten paassa pyori idea, jokin aika sitten se muuttui toteutukseksi ja nyt se on tullut paatokseen. Helvetin hyvat fiilikset. Auton ratissa on istuttu 28 000 km ja sita Nipun rattia on tullut vaannettya ihan tarpeeksi. Moni joka on sita kokeillut tietaa varmaan ne jipot ja hauislihakset mita sen ajamiseen tarvii. En vielakaan usko, etta me tehtiin se.. Taa koko reissu on tarjonnut rikkaita hetkia, unohtamattomia muistoja, vaarallisia tilanteita ja kaikkea niitten valilta. Nipu on kotona!! Haikeat on fiilikset, mutta kaikki hienot tarinat paattyvat joskus. Uskokaa unelmiinne ja toteuttakaa ne. Elakaa taysilla, yhtaan hetkea saastelematta. Mikaan ei ole mahdotonta. Nipu on kotona ja me jatketaan Tokioon juhlimaan viimeisen 6 kuukauden hikia pois. Kiitos ja kuitti!

Ehka joku stoori voi viela irtoa sieltakin…

Meidät oli kutsuttu japanilaisen perheen vieraaksi Fukuyaman kaupungiin, joten suuntasimme sinne suoraan, koska aikataulu oli mennyt jo perseelleen. Perille päästiin myöhään, noin 11 aikoihin. Vastaanotto oli mitä mahtavin. Suomenliput heiluivat ja meidat otettiin vastaan kuin kuningaat. Samantien päästiin ruokapyotaan ja annettiin mahdollisuus suihkuun. Päästiin heti maistelemaan japanilaisia herkkuja paikallisten viinien ja brenkun kera. Siis missä muussa maassa tämmönen on mahdollista?

Aamulla herättiin tatamilta ja päästiin mörssäämään perinteistä aamupalaa. Keskusteltiin vähän meidän reissusta ja muutenkin maailman menosto, kunnes lähdettiin kohti hoitaja-koulua, mihin meille oli varattu vierailu. Ei yhtään paha vierailukohde ja voittaa varmasti monet museot. Yllätykseksi meille oli varattu perinteinen japanilainen kylpylä, onsen, päiväksi. Tämä oli juuri sitä mitä me tarvittiin tän pitkän ja rasittavan reissun jälkeen. Paikka on mahtava, aivan Shikokun saaren vieressä. Käytiin kylpemässä kuumissa vesissä ja japanilaisissä suihkuissa. Voin sanoa, että poikkeaa pikkasen suomalaisista versioista. Suihkussa istutaan penkille ja sen jälkeen peset ittesi penkillä ja muut tekee samaa vierellä. Aika veikeä systeemi. Muutenkin 8:nen kerroksen kattoaltaasta oli hyvät näkymät saaristolle. Saunakin löyty alueelta. Näin puhdas olo ei ole ollut viimeiseen 6 kuukauteen. Tämän jälkeen meidät kutsuttiin syömään japanilaisen majatalomme ravintolaan, missä meitä odotti aivan älyttömän iso päivällinen, saken ja brenkun kera, vieläkin maha paukkuu näistä ruuista. Japanilainen ruoka kyllä tippuu muhun kuin kivi stadikan tornista. Tonilla on ollu vähä vaikeuksii sen kalafobiansa kanssa, mut se on vetäny näitä herkkuja naama irvessä.

Illalla tarkotus oli lähteä laulamaan karaokea, mutta mesta suljettiin liian aikaisin ja nyt ollaan vaellettu täällä kinomot päällä, ja ihmetelty uusia hightech vessoja, mikä meidänkin huoneessa on. Käytiin katsomassa paikallinen rumpushow ja juteltiin jengin kanssa. Meidät kutsuttiin jonkun keverin 60-vuotis synttäreillekkin, mis nauratettiin väkeä jollain vauva kledjuilla. Porukka on kysellyt meiltä täällä paljon et mist ollaan ja kun ollaa kerrottu reissusta niin meitä on kohdeltu täällä melkein kuin sankareina/jumalina, joku vielä vertasi meitä jumaloihin. Pitäis varmaan muuttaa tänne asumaan kun on arvotuskin kohillaan. Mutta ihmiset ovat täällä ihan älyttömän ystävällisiä. Nytkin tätä kirjoittaessa, pari kaverii tuli heittää mulle keiton käteen pähkinöiden kanssa! Ei tämmöstä voi kokea missään muualla kuin Japanissa. Maa on iskenyt meihin kaikkiin ihan täysillä. Autot ovat saaneet hirveetä kunnioitusta ja joku halus pestäkin ne, mut kun kerrottiin reissusta niin kaveri sano et niit ei saa pestä, koska ne kertoo pitkän matkan statuksesta. Nipustakin on muutama lentävä kommentti, et niit ei ole näkynyt täällä 20 vuoteen. Joku halus jopa ostaa sen, mutta autoverotus pilas hienon kaupan. Vasemmanpuoleinen liikenne ei ole ollut niin vaikeaa kuin kuvittelisi. Ainoa ongelma tähän mennessä oli moottoritien liittymässä, joka ei löytynytkään sieltä oikealta puolelta.

Joka aamu, päivä ja ilta on täällä jotain uutta ja ihmeellistä. Meidät kutsuttiin myös Shikokun saaristoon veneilemään. Huomenna taas reissu jatkuu ja sitä odotellessä…Loppuun vielä haluan kiittää Riittaa, Mr. Moria ja hänen vaimoaan, he tietävät mistä!

Me saavuimme Japaniin aamulla ja paiva alkoi samantien autojen tarkastuksella ja paperihomilla. Nipu hoisi hyvin hymyt ja naurut japanilaisten satama duunareiden suulle. Eihan ne tommosta autoo ole varmaan viimeseen 20 vuoteen nahneet. Tulli jannutkaan ei olleet uskoa silmiaan, sanoin vaan et toin teille alkuperaisen version takaisin. Autot tarkastettiin ja sitten alotettiin lupa-asioitten kanssa. Laiva on vasta kulkenut satamaan kuukauden verran joten porukalla ei ollut tietoa miten naita papereita hoidetaan. Saatiin kumminkin joitain papereita faxattu Hiroshimaan ja niitten pitais tula sielta takaisin pikapuoleen. Taman jalkeen kaydaan hakemassa josatin leimat ja sitten takaisin satamaan ja sen jalkeen kaiken pitaisi olla kuosissa. Toivotaan. Tanaan saadettiin satamassa noin 5 tuntia.

Ihmiset ovat kylla taalla todella ystavallisia ja avuliaita. Ei meista kukaan osannut tammosta odottaa. Kultturi vaikuttaa todella kiinnostavalta, joten me tullaan nauttimaan taalla ihan varmasti. Tanaan kierreltiin kaupunkia ja haisteltiin tunnelmia. Loydettiin manga kahvila, missa varmaan vietetaan yo. Saatiin oma boksi, mis on tolsy, pleikkari, netti. Muutenkin taalt loytyy suihkuu, pesukonet, lehtii, leffoi, vessa mis on persesuihku, hierovat tuolit, ilmaset juomat ym. Koko yo kustantaa noin 15 euroo, mika on halpa Japanin skaalassa. Ollaan vaan pyoritty taal ympyraa suut auki.

Huomenna on heratys aikaisin ja tarkotus lahtea metsastamaan leimoja. Toivottavasti ei tule mitaan isompia yllareita enaan eteen. Ja nyt tahan loppuun voin lausua muutaman sanan Idan “jenkeista”, Venajasta. Tama iso ja mahtava maa on nyt jaanyt taakse, hienojen kokemuksien ja hetkien kanssa. Venajaa on turha aliarvioida matkailu maana. Sielta loytyy kaikkea kaikille ja kulttuurikin on suht lahella suomalaista. Alkaa jannailko vaan kaykaa siella Pietarissa, kylla se Tallinnan aina voittaa. Ite voi suositella lampimasti Pietarii, Moskovaa, Altain, Siperian ja kauko Itaa. Kaukasukselle en varmaan ite enaa lahtis, ja siihen mult loytyy omat syyni.

Me nautitaan nyt taal uusista tuulista, jengista ja kulttuurista. Japanissa saakin on ihan loistava, paivisin +30 ja oisin lamminta. Aurinko paistaa taydella teholla. Toivottavasti saadaan noi legendat vaan liikkeelle huomenissa ja paastaan taas tien paalle.

Vladivostokissa saatiin paperit valmiiksi viime hetkella venalaiseen tapaan, ja paastiin matkaan tiistain laivalla. Bonariksi viela tipahti reissu Koreaan. Laiva kay ensin Donghaen kautta ennen kuin se tulee Sakaiminaton satamaan. Paastiin haistelemaan Donghaen citia mukavassa +30 asteen saassa, Ihmiset olivat ystavallisempia kuin missaan muualla, jopa tulli vitsailivat ja naureskelivat meille. Kiskaltakin irtosi juomat ilmaiseksi ja kyyti kaupungille ja taikaisin. Ei yhtaan paha paluu takaisin Aasian maastoihin.

Laiva on ollut puolitaysi koko matkan, mutta miellyttava pikku purtti. Huoneet ovat Japani tyylisia suihkuja myoten. Autot saatiin lastattua laivaan, mutta Nipun ajaneella sallilla oli vaikea saada vaihteita sisaan ja saada autoa eteenpain. Ei se ole niin helppoa. Villekin yritti ajaa sita kerran, mutta ei se saanut edes ykkosta sisaan. Se siihen kertaan. Ei sita kukaan alkuun osaa ajaa pyorallakaan ilman apupyoria.

Vladivostokissa papereiden saato ei siis todellakaan ollut mitaan helppoa. Ilman meidan paikallisen tuttavuuden, Yurin, apua me ei varmaan nyt oltaisi tassa. Laiva reissu ei sekaan ollut mikaan ihan halpa, koko setti kustansi lahes 1800 doltsua. Se ei nyt tassa vaiheessa merkkaa mitaan silla me ollaan matkalla meid? paamaaraamme. Paassa nyt vain pyorii… Voiko taa reissu ikina paattyy, voiko Nipu oikeesti paasta perille? Sen vain isommat voimat tietaa…

Startattiin koneet keskiviikko illalla ja lдhdettiin kohti Siperian tuntematonta. Sillon oli vaan mieles, et toivottavasti Siperia ei opeta meitд. Amurin tietд ei siis nдkynyt kartassa ja kuultiin monelta taholta tien olevan pommissa kunnossa. Tie mutkittelee Amurin joen vieressд, joka erottaa Kiinan ja Venдjдn rajan Etelд-Siperiassa. Muutenkin kuului huonoja uutisia, sillд laivayhtiц peruutti vuoronsa Japaniin, mille ollaan suunniteltu menevдmme ja edessд oli muutenkin 3000km Vladivostokkiin. Alku ei siis ollut lupaava.

Keskiviikkona pддstiin piiskaamaan Siperian mahtavia maastoja parisataa kilsaa kunnes tuli sen verran pimee, et oli pakko laittaa nukkumamesta pystyyn ja grillaa taas perus kissanruoka ja koiranruokaa. Yц oli aika pirun kylmд ja aamul pддsin skrapailemaan Nipun ikkunoita kuosiin. Edessa oli taas koko pдivд ajoo niin minimi stopeilla, et joutu melkeest kustakkin housuun. Saatiin tapettua melkein 700 kilsaa ja tiet vaihtelivat asfaltista soraan, hiekkaan ja monttuihin. Illalla oli taas edessд samat rituaalit, sдilyke-Samin erikoisia.

Seuraavana pдivдnд saatiinkin vyцlle jo yli 700km ja pддstiin lдhelle Khabaroskin kaupungia. Tдssд vaiheessa ilmatkin alkoivat muuttumaan. Siperiassa lehdet alkavat jo tippumaan puusta, ilma on kylmдд ja ja muutenkin on havaittavissa syksyn vдrit. Venдjдn kauko-idдssд sддt taas vaihtuvat kesдisemmiks. Lдmpц +25, vihreet lehdet, lдmpimдt yцt ja vesistцt. Ei hullumpi juttu. Mдkin olin jo laittunut shortsit Nipun syvinpддn kolkkaan, mut nyt ne joutu kaivamaan takaisin. Hikeд taas pintaan.

Lauantai aamuna saavuttiinkin jo Khabaroskin citiin. Mesta on ihan Amurin vieressд ja varmaan joku 25 kilsaa Kiinan rajasta. Huomasin matkalle Khabikseen et tддl viel silloillakin on siltavahdit, missд muualla niitд vielд on kuin vanhassa kunnon neukkulassa. Anyways, citi nдyttдд vдhдn eurooppalaiselta, talot on kuin Pietarissa ja kadut kuin Friscossa. Kдveltiin vдhдn aikaa ympyrдд ja huomattiin et Nipun luona pцrrдili muutamaan otteenseen pari paikallista nauramassa autolle, Nipun kaljuille rengaille ja meille. Ne oli kumminkin vaan kiinnostuita meidдn reissust. Kun oltiin tekemдs jo lдhtцц ni paikalle ilmesty hemmo, joka alko kyselee kans kaikkee perusjuttuja. Sit se soitti kaverinsa paikalle ja ne alko kyselemддn et tarvitaaks me autokorjaamoo. Nipuko?! Ei ollut siin vaihees tarvetta kuin uudelle ilmaputsarille, silla Nipu oli alkanu imee gasoo kuin Toni vodkaa. Sдlli sano et mennддn hakee siihen uus sen autolla. Sit se hurjasteli meidдt johonkin autokauppaan mist se lцys meille uutta osaa. Kaveri ei viel antanu meiдn maksaa koko osaa. Siin vaihees viel epдiltiin vдhдsen.

Tдn episodin jдlkeen oltiin taas tekemдs lдhtцд,mut kaveri sano et mennддn syцmддn sen serkulle ja ei siin oikeen voinu niettii sanoo. Tarjol oli herkullist borssii vodkan kera. Siihen viel perддn kahvit ja keksit. Tдn jдlkeen kдytiin heittдmдssд autot kavereitten autotallille ja lдhdettiin ostamaan keittoa ja muuta pikku suolasta. Nдд kaverit paljastu tosi mukaviks ja aidoiks jannuiks, joten pддtettiin pitдд uudestaan pikku autotalli bileet, tдl kertaa eri meiningeis. Ville lцys paikallisest 8% bisset uuden rakkauden. Autotallissa sit jauhettiin kaikkea ja nдppдiltiin Nipua. Kaverit oli aika ihmeissддn, et miten se on selvinnyt tдnne asti. Yцks paukattiin Igen (Igorin) mestoille.

Aamul oli tarkotus lдhteд aikasin,mut venдhti aika myцhдseen. Oltiin onnistuttu hдvittдmддn Patrollin avaimetkin yцn tuoksennassa ja jouduttiin murtautuu takasivuikkunast sissддn. Kaikki menikin ihan nappiin siihen saakka, kunnes revin rinkkaa sielt ulos ja sivuikkuna tippu maahan palasiks. No teippiд ja muovipussii vaan siihen ja sil selvitддn loppumatka. Hyvдsteltiin uudet tuttavuudet, Ige ja Ive (Ivan) ja lдhdettiin kohti Venдjдn tappia, Vladivostokkia. Matkaan saatiin menemддn puoltoistpдivдд ja pддstiin taas yhteyksiin paikallisen Miliisin urpojen kanssa. Ei kumminkaan mitддn isompaa.

Eli nyt ollaan pддsty Vladivostokkiin. Tдnne tultiin viidessд pдivдssд ja kuultiin, ettд voitaisiin ottaa laiva eri yhtiцn kautta Japaniin jo tiistaina. Ongelmia oli taas edessд, kun kuultiin et autot pitдд tullata Venдjдltд meriteitse lдhtiessд. Mikд ihana uutinen, eli ollaan juostu tддllд pitkin poikin tullitoimistoista matkatoimistoihin ja mitддn ei olla saatu viel aikaan. Jos nдit asioit ei saada ajois kuosiin niin meille jдд tiistain laiva vдliin ja joudutaan oleskelemaan jossain viikko. Hintaakin koko tдlle extra paketille tulee joku 300 euroa. Asiat ei aina tддl mee ihan yksinkertasesti. Katotaan mitд saadaan aikaseks.

Viime viikonloppu vietettiin Siperian helmellä, eli Baikal järvellä. Kuultiin et Putinkin oli käyny siel pulahtamassa muutama kuukausi sitten, joten päätettiin että ei jäädä yhtään huonommaksi. Juttu vaan oli, et vesi on aika viileetä tähän aikaan vuodesta ja kelikin sattu oleemaan pilvinen. Tehtiin kyl meidän jeepist diesel sauna ja vedettiin siel vihdan kanssa lämmöt ennen pulahtamista. Piristi kummasti. Baikalin mestat olivat muutenkin ihan helmiä, telttailtiin ihan järven tuntumassa metsässä. Grillailtiin ja juotiin rapaa.

Lähettiin kierteleen aluetta autoilla, millon Nipun öljypohjaan tuli reikä ja öljyt juotettiin suurimmalta osalta tielle. Tästä syytän kyl itteäni, sil jengi on kehottanu korjailemaan pohjaa jo aikasemmin, mutta koska se ei ole juuri mitään sieltä tiputtanut olin jättänyt jutun tulevaisuuteen. Nyt se tuli eteen ja saatiin se fiksattua viereisen kylän avuliaan kultahampaan kanssa. Pohja oli kuin hetkessä uus ja hintakaan ei tullut kuin muutama euro.

Baikalilta paikkailtiin kamat ja lähdettiin Ulan-Uden kautta kohti Chitaa. Matkaa oli noin 750km ja alkumatka menikin hyvin ihmetelessä Siperian maisemia. Ne koostuvat tyhjyydesta, metsästä, aroista, joista ja kukkuloista. Matkaa chitaan ei ollut kuin 80km kun Nipu ilman varoitusta sammui kesken ajon. Joo, siin vaiheessa alkoi jo huumori loppua. Auton sytytys oli taas perseellään. Taas sama vanha laulu ja auto hinaukseen. Chitaan päästessämme osaa ei tientenkään löytynyt mistään ja kaikki sanoivat “Niet nada”. Yöpaikan ettiminenkään ei mennyt ihan nappiin, koska neljästä mestasta 3 oli mennyt konkkaan ja yks nostanut hinnat kattoon. Löydettiin joku pienempi paikka ghettokujalta, mutta ne ei taas halunnut ottaa turisteja. 11 illalla löydettiin turisti hotelli, joka sentään suostu ottaa meidät suht ok hinnalla.

Aamulla lähdettiin metsästämään taas osaa ja saatiin siihen koko päivä menemään, muutaman takaiskun kera. Illalla vietiin sitten auto korjaamolle, koska osaa ei löytynyt ja siellä saatiin koko korjaamon jengi ihmettelemään tätä vanhaa ihmettä. Jonkin ajan kuluttua kaverit olivat hakeneet Moskovichin uuden puolan ja laittaneet sen Nipuun kiinni ja Voila. Taas auto rullaa. Toivottavasti se rullaa jonkin aikaa, sillä me tavattiin paikallinen kaveri, joka kertoi tiestä minne ollaan menossa. Ei kuulemma ole mikään ihan helmi ja vähän jo väläytteli, et Nipul tulee olee ongelmii. Tietä ei näy ees kartoissa, eli saa nahä mitä siit tulee. Jengi kuulemma poksauttelee 5-12 rengasta kyseisellä tiellä.Kuulostaa lupaavalta. Tiet tähän asti ovat kumminkin olleet venäläiseen tapaan “normalna”.

Eilen motivaatio oli kumminkin katossa, koska oltiin paikallisen Balalaikka masterin kotona kyläilemässä ja siellä juotiin kotipolttoa, syötiin herkkuja ja kuunneltiin musaa. Tän jälkeen saatiin vielä yöpaikka paikalliselta kaverilta. Tänään ollaan vaan valmistuttu tulevaan. Edessä on 3000km Siperian läpi ja perillä pitäisi olla ens maanantaina. Laivan pitäisi lähteä tiistaina, katotaan jos keritään ja mitä seuraavat päivät tuo tullessaan, yöt ainakin Siperian maastossa on jo pakkesen puolella…

Matka Mongolian pддkaupungista sujui mainiosti ja matkalla sattui vain pienen pieni hasardi. Olin vissiin kattonut karttaa vддrin ja ajeltiin vika suuntaan noin 40 kilsaa. Meidдn tarkotus oli kдydд riippuliitelemдssд paikallisen hurjapддn kanssa, mutta kaveri teki oharit muutamaan kertaan. Vдttдkдд nimeд Alex nдissд piireissд.

Koko ajo UB:sta Venдjдn rajaa kohti on asfalttia ja se on vielд kelpo kunnossa. Vedimme rajalla puolessatoista pдivдssд, mutta peril odotti pikku kaaos. Mongolian puolella rajalla on villin lдnnen meininki ja kukaan, ees duunarit, ei oikeen tiiд mitд tehdд ja mis jono menee. Meidдt kддnnytettiin rajalta ekana pдivдnд, joten oli pakko telttailla vielд yц Mongolian huippumaastoissa.

Aamulla mentiin rajalle aikaisin ja pддstiin Venдjдn puolelle myцhддn iltapдivдllд. Venдjдn puoli rajasta toimi ihan ok ja homma luisti suht hyvin. Aikaa saatiin kulumaan 7 timmaa, joten aika lдhelle tyцpдivдn verran. Ulan-Udeen matka taittui muutamassa tunnissa. Nyt ollaan lцydetty majapaikka keskustasta ja suunnitellaan reissua maailman kovimmalle vesistцlle, Baikal jдrvelle.

Nyt kun Mongolia on jддnyt taakse niin voin hehkuttaa maata hetkisen. Mongolia on ihan absurdi mixi kaiken nдkцistд hiihtдjдд, maastoa ilmastoa ym. Sielt lцytyy jengii alkoholistista jakki farmariin. Kelit vaihtelevat perverssistд normaaliin, sillд ei keski-kesдllд missддn sada lunta ja tunnin pддstд aurinko hohkaa taas lippaan. Maastot vaihtuivat aavikoista, vuoriin, hiekkaan,nurtsiin ja jurtta lдhiцihin. Ei tдmmцstд maata voi olla olemassa, mutta siellд se vaan on. Oli ehkд elдmдni hienoimpia kokemuksia. Ihmiset olivat tosi ystдvдllissiд, kiinnostuineta ja avuliaita, varsinkin maaseudulla. Ajaessa vaan tuijottelee maisemia ja ihmettelee, ettд missд pirussa sitд on. Teitд ei voi taivaisiin hehkuttaa, mutta eihдn Mongolia ois Mongolia ilman nдitд hiekkapдtkiд. Voin vielдkin maistaa hevosenmaito kiljun (Airagin) suussani. Hieno maa, hienoja kokemuksia!

Saatiin kuulla myös huonoja uutisia. Kiinaan ei lupia tullutkaan hinnan ja ajan puutteen vuoksi, joten suunnitelmat menivät ihan uusiksi. Jos joku Kiinaan haluaa omalla autollaan, kannattaa varailla pikku summa dollareita pöytään, sillä alle 3000$ ei pääse mihinkään, ja jos siellä kelailee viettää ees muutama viikko, tarvii jo maksaa tuplat tosta hinnasta. Tavattiin täällä tosin tyyppi joka sano, et se pystys hoitaa meidät sinne melkein ilmasek, mutta se tarvii siihen kuukauden aikaa, ja meillä sitä ei ole. Kiinalainen ajokortti ei ole ongelma, kuten aluks luulin, sen kuulemma saa monesta paikasta muutamassa päivässä tekemällä todella iisin testin.

Tässä on nyt sulateltu tappiota hetken ja ryhdistäydytty ja päätetty lähteä takaisin Venajälle. Kaikille oli tosin kova hinku Kiinaan, mutta se reissu jää tällä kertaa väliin. Tarkoitus on ajaa Siperian läpi, mikä ei alkuun kuulosta parhaalta idealta. Väläyteltiin junan mahdollisuutta, mutta Venäjän rautatie imaisee yli 1000 euroa per auto, ja siihen päälle viel omat matkustuskulut, joten me ollaan päätetty ajaa Vladivostokkiin, mistä me otetaan laiva Japaniin. Matkaa tulee kertoman mukaan Chitasta Vladivostokkiin noin 3000 kilsaa. Toivottavasti Siperian tiet on kovassa kunnossa, kuulin kuitenkin, että UB:sta tie Venäjän rajalle pitäis olla pelkkää asfalttia. Edessä voi olla siis koko reissun pahin, mutta lähes viimeinen taival.