Lähdin eilen vähän tallailemaan. Kävin katsomassa miten pitkälle rantaa ne on noita turistikojujaan rakennellut. Sai sinne jonkun puolitoista tuntia kävellä. Täällä on hyvät rannat menty pilaamaan jollain betoniseinillä niin ettei pysty tallaamaan rantaa, vaan pitää kierrellä kauppakatuja ja junaratoja. Ehkä ne on jotain hävitetyn sataman jäännöksiä tai sitten ne haluaa hillitä aaltoja.
Merentuijottelutauon jälkeen kävelin takaisin. Viereen ajoi joku auto ja kuski kysyi jotain venäjäksi. Kytäthän ne siinä, yllätys… Tutkivat kaikki tavarat läpi ja kysälivät pillereistä ja pössyttelystä. Njet, njet, njet. Oletko pummi kun takissa on reikä, jne. Eikä niille tietenkään kelvannut passi vaan halusivat nähdä kaikki muutkin paperit. Sitten pääsinkin niitten kyytiin, ajelivat pitkin kaupunkia ja pysäyttelivät välillä riittävän köyhän näköistä porukkaa. Selittivät aina välillä jotain, kyselivät miten tulin tänne, onko vaimoa, vanhempia, kavereita. Kun sanoin että asun täällä muutaman muun kanssa, olin jo aika varma että kohta ajavat mut himaan ja pitää kaikkien taas esitellä papereita. Ne halusivat että soitan jonkun tuomaan rekisteröinnin. Puhelinta en ole pitänyt mukana, kun ei sillä mitään täällä kuitenkaan tee, enkä muista numeroita ulkoa. Hetken ne sitä miettivät, mutta siirtyivät luontevasti seuraavaan aiheeseen, mun varallisuuden tiedusteluun, millä autolla olin tullut tänne, veikkasivat mersua (joka on hiukan outoa kun alunperin luulivat minua pummiksi). Ne soitti jollekin ja sanoivat että puhu sille, se on pomo. Luurissa oli joku nuori nainen joka puhui englantia. Se sanoi että jos en anna rekisteröintipapereita, joudun maksamaan kymmenentuhannen ruplan “sakon”. Kytät eivät voineet kuulemma ajaa minua asunnolle hakemaan paperia kun se ei ole niiden aluetta.
Jonkun aikaa sitä tilannetta siinä pohdittiin ja ajeltiin ympäriinsä. Lopulta ne tajusivat ettei multa saa massia. Tipauttivat mut kyydistä: “You, freedom, go dog..”
Tänään kuvattiin matskuja rannassa. Taas joku possu otti meidät kiinni. Ei mulla taaskaan ollut niitä papereita mukana ja jonkun aikaa sitä taas väännettiin, tällä kertaa Genia hoiti puhumisen. Vaikka rekisteröinnin idea on tietää missä täällä liikutaan, nyt niille ei edes kelvannut huoltoasemien kuitit, joista näkee ihan selvästi missä ollaan liikuttu. Taas olisi kyllä raha kelvannut. Miikka soitti suurlähetystöön. Siitä kytät innostui ja päästiin jonkun isonherran puheille. Se selitti pitkät tarinat siitä miksi systeemi on tällainen. Sitten päästiin menemään.
Tämä on nyt jo viides tai kuudes päivä putkeen kun ne tulevat häiritsemään. Genia veikkasi että kamera on suurin syy miksi ne meidät spottaa. Täällä vissiin tarvitsee jonkun luvan julkisten paikkojen kuvaamiseen. Jostain syystä ne vaan aina keskittyy noihin rekisteröinteihin ja lahjuksiinsa. Mutta, näyttäisi siltä että jos jonkun aikaa kuuntelee niiden tarinoita, ei tarvitse mitään maksaa. Aikaa vaan kuluu.
Recent Comments